Perusasetukset

Lennokin suoruus

Taitolennokin tulee aina olla niin suora kuin mahdollista. Rakennusvaiheessa tulee tarkistaa ristimitta siiven kärjistä perään ja ristimitta siiven kärjistä korkeusperäsimen kärkiin. Lisäksi ennen näitä kannattaa tarkistaa että siipien ja korkeusvakaajien kärjet ovat varmasti yhtä kaukana rungosta ja siten saman pituiset. Muuten ristimitoista ei ole mitään hyötyä.

Tyypillinen tapa esimerkiksi kuiturunkoista rakennussarjaa, jossa sivuvakaaja on osa runkoa, olisi asentaa ensin korkeusvakaajat niin että ne takaa katsoen ovat 90-asteen kulmassa sivuperäsimeen nähden, korkeusvakaajan puolikkaat ovat saman pituiset ja että ristimitta korkeusperäsimen kärjistä nokkaan on sama molemmin puolin.

Kun korkeusperäsin on asennettu, voidaan tarkistaa siiven suoruus ensin vertaamalla sitä takaapäin  korkeusperäsimeen ja sitten ristimitalla korkeusperäsimen kärjistä siiven kärkiin.

Asetuskulmat

Tarkista asetuskulmamittarilla että molemmat siiven ja korkeusvakaajan puoliskot ovat samassa kulmassa toisiinsa nähden.  Tee tarvittavat korjaukset jos ne eivät ole.
Tarkista myös että siivellä on hiukan positiivista kohtauskulmaa korkeusvakaajaan verrattuna (noin 0.25-1.00 astetta). Tarkempi asetuskulma trimmataan lennättämällä mutta tämä riittää rakennusvaiheessa.

Siiven tulee kuitenkin aina olla positiivisella kulmalla koska symmetriset siipiprofiilit eivät nollakulmalla nostetta tuota. Jos asetuskulma on liian pieni, joudutaan korkeusperäsin trimmaamaan vedolle ja se aiheuttaa muita trimmi-ongelmia  myöhemmässä vaiheessa.

Moottorin vetokulmat

Moottorin vetokulma on syytä asettaa lennokin valmistajan suositusten mukaisesti tai noin 2-3 astetta alas ja oikealle. Monesti kuiturungoissa nokkaan on jo valmiiksi valettu hiukan sivulle- ja alasvetoa. Nämä ovat luonnollisesti vain lähtökohtia, tarkemmat säädöt tehdään myöhemmin lennättämällä.

Sivulleveto kompensoi potkurin aiheuttaman pyörteisen ilmanvirran vaikutusta ja alasveto siiven asetuskulman vaikutusta nopeuden/tehon kasvaessa.

Ohjainpintojen saranointi

Ohjainpintojen saranointi ei saa aiheuttaa liikaa kitkaa joka heikentää servojen keskitystä. Epoksilla tilkityt  ja miten sattuu vinossa olevat saranat eivät tätä auta. Pyri kaivamaan saranoiden reiät aina samaan suoraan linjaan ja käytä esimerkiksi vaseliinia suojaamaan varsinainen saranakohta ylimääräiseltä liimalta.

Saranaraot, vaikka pieniä olisivatkin, kannattaa tukkia. Hiukan eri kokoiset saranaraot eri puolilla konetta voivat aiheuttaa mielenkiintoisia trimmi-ongelmia. Lisäksi saadaan lisää ohjaintehoa ilman että liikepoikkeamaa pitää kasvattaa.

Helpoin tapa saranaraon tukkimiseen perinteisessä päällystetyssä siivessä on leikata kirkkaasta läpinäkyvästä Oracoverista suikale. Ohjainpinta käännettynä täyteen ylä-asentoonsa silitetään tämä suikale kiinni saranarakoon niin että se taittuu V-muotoisesti saranoiden kohdalla. Yksi liuska ohjainpinnan alapuolella riittää.

Servot ja linkit

Servot ja niiden linkit ovat taitolennokissa erittäin kriittiset. Monesti käytetään satoja euroja hyviin servoihin, mutta pilataan homma huonoilla linkeillä. Käytä aina mahdollisimman hyvälaatuisia horneja ja työntötangonpäitä joissa ei ole klappia eikä kitkaa. Huomaa että vaikka joissakin kuulalinkeissä saattaa olla vähän välystä, ne voivat olla niin tiukkoja että servon keskitys kärsii.

Japanilainen MK Kato valmistaa erityisesti F3A lennokkiin tarkoitettuja ja varsin suosittuja kuulalaakeroituja linkkejä. Niissä on siis mallista riippuen joko hornissa tai työntötangonpäässä pieni kuulalaakeri. Näillä saavutetaan paitsi pieni välys ja kitka, ne kestävät klapittomina pitkään eivätkä kulu/väljisty.

Takaisin sisällysluetteloon